Kuinka nopeasti aika voikaan mennä? Juurihan mä vasta olin menossa ekalle, ja nyt onkin jo peruskoulu pulkassa. Mä muistan hyvin, miten kovin mua jännitti ekana päivänä astuessani Marian kouluun. Kaikki kuitenkin meni hyvin, ja selvisin ensimmäisestä päivästä, kuin myös toisesta ja kolmannesta ja kaikista muista. Välillä koulu kiinnosti enemmän, välillä vähemmän mutta nytten ollaan tässä, päättötodistus kädessä menossa kohti uusia haasteita.Mä oon kiitollinen siitä, että oon koulun kautta saanut niin hyviä ystäviä itselleni, joista en halua koskaan luopua. Ystäviä, jotka auttavat hädän hetkellä, ja joille voi aina puhua, oli asia mikä tahansa.
Tänään päätösjuhlassa ei kyyneleiltä vältytty. Kuinka haikeaa se onkaan lähteä koulusta, johon ei koskaan enää palaa, ei näe enää sitä samaa luokkaa jonka on tottunut päivästä toiseen näkemään, eikä törmää joka päivä niihin mukaviin ja ei niin mukaviin opettajiin. Kaikesta tästä on nyt luovuttava ja jatkettava eteenpäin uuteen kouluun, uuden luokan sekä uusien opettajien keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti